Minusta tuli feministi 12-vuotiaana. Herätys tapahtui, kun näin televisiosta ohjelman, jossa kerrottiin miesten ja naisten palkkaeroista. Olin tuohtunut ja kirjoitin asiasta heti luotetulle ystävälleni: päiväkirjalle.
Ei liene sattumaa, että talous- ja sosiaalihistorian alaan kuuluva graduni käsitteli miesten ja naisten palkkaeroja toisen maailmansodan jälkeisessä metalliteollisuudessa.
Valmistuttuani päädyin SAK:hon tasa-arvoasiantuntijaksi, ja olin mm. luotsaamassa SAK:n Pride-”ulostuloa” ensimmäisenä työmarkkinakeskusjärjestönä vuonna 2009.
Nykyään kun katselen asioita enemmän ihmisen sisäisen tilan ja tietoisuuden kautta, huomaan, että myös valtavirran tasa-arvotyöstä puuttuu feminiinisen energian ymmärrys.
Näen feminiinisen ja maskuliinisen kahtena kosmisen energian muotona. Nämä energiat ovat peräisin yhdestä ja samasta lähteestä. Niillä on kuitenkin omat, toisiaan täydentävät ominaisuutensa. Nämä energiat ovat sukupuolettomia, mutta tässä ulottuvuudessa jossa elämme, ne ilmenevät muun muassa sukupuolina ja niiden erilaisina ilmaisuina.
Yksittäisessä ihmisessä näiden energioiden suhde ja ilmenemistapa voi muuttua läpi elämän, jopa vaihdella päivästä toiseen (näin ainakin minulla!).
Miksi sitten energeettisen näkemyksen puuttuminen on yhteiskunnallinen kompastuskivi?
Siksi, että olemme eläneet niin kauan patriarkaalisessa, yksipuolisesti maskuliinista mallia ylistävässä kulttuurissa, ettemme oikeastaan edes ymmärrä tai tunnista feminiinistä energiaa – saati tunnusta sen universaalia roolia ja tärkeyttä.
Silloin tasa-arvotyökin usein toimii tiedostamattomalla pyrkimyksellä vapautua (nais)sukupuolesta, jotta voisimme kaikki elää kuten valkoiset heteromiehet – tietenkin heistä ne yksilöt, joilla on valtaa.
Kuningas vaihdetaan, mutta muuten kaikki saa olla ennallaan. Ongelmahan on ollut vain vanhan kuninkaan pahuus, eikö vain?
Itse en enää usko tähän. Olen tutkaillut omaa sisäistä avaruuttani viimeiset kymmenen vuotta ja tehnyt monenlaisia löydöksiä.
Feminismistäni huolimatta sisäinen patriarkkani ja sovinistini on saanut rauhassa aliarvoida ja sivuuttaa feminiiniseksi mielletyt puolet olemassaolon kirjosta. Se on näkynyt mm. ajatteluna, että minun työprojektini ovat ensisijaisia ”suuren elämäntehtäväni” toteuttamisen kannalta, ja perhe keikkuu siinä mukana. Osa minusta ei ole arvostanut äitiyttä enkä ole nähnyt omalla kehollani tai sen tarvitsemalla levolla arvoa ”missioni” kannalta. Ja tässä vasta muutama esimerkki!
Feminiinisyyteen liittyy niin pitkä historia vähättelyä ja alistamista, että monet naiset itsekin jättäisivät mieluusti koko naiseuden taakseen. Itselläni on ollut pitkä tie feminiinienergian tunnistamiseen ja arvostamiseen. Tiedän, etten ole tässä kokemuksessa suinkaan ainoa.
Yhä edelleen opettelen tekemään feminiiniselle ”moodille” tilaa työssäni ja elämässäni.
Sukupuolikiintiötkään eivät riitä (kannatan kyllä kiintiöitä!), jos ihmiskunta ei ymmärrä ja sovella feminiinisen energian periaatteita kaikessa toiminnassa. Elämäntapamme jää toistamaan samaa vanhaa – ja maapallon tilanne kertoo kyllä selvästi, että business as usual ei ole enää käyttökelpoinen vaihtoehto.
Kyse on ennen kaikkea tasapainosta sekä maskuliinisen ja feminiinisen energian yhdistämisestä.
Usein kun soitan bassoa bändissäni Kissakalassa, tunnen ruumiillistavani molemmat sukupuolet. Vasen käsi luo melodista kuviota, oikea käsi luo tukevan grooven, jossa bändin on hyvä kellutella. Kun ruumis, mieli ja sielu yhdistyvät soittaessa, olen sekä nainen että mies samaan aikaan ja kysymys sukupuolesta tai sukupuoli-identiteetistä muuttuu epäolennaiseksi. On vain kahden energian yhteinen tanssi.
Feminiinisyys, maskuliinisuus tai sukupuolisuus ylipäätään ei ole mikään ongelma. Ongelma on mielessä ja kollektiivisissa rakenteissa, jotka heijastavat ja uusintavat näkemyksiä, joiden mukaan:
– maskuliininen energia on arvokkaampaa kuin feminiininen (ja tämä ei koske vain sukupuolia, tämän jaon voit lukea kulttuurimme kaikista syväjaoista, kuten ihminen – luonto, aihe – henki, keho – mieli)
– sukupuoli on staattinen leima tai identiteetti, jota on kannettava loppuelämä samanlaisena – oli se ”boksi” sitten ulkopuolelta normitettu tai itse valittu
Energia on aina dynaamista, ja niin ovat feminiininen ja maskuliininen energiakin alati muuttuvia yhdistelmissään ja ilmaisuissaan.
Feminiinisen energian oivaltaminen ja sen rytmissä eläminen on välttämätöntä tässä ajassa, kun etsimme uutta tapaa olla olemassa tällä planeetalla. Varsinainen tavoite ei siis ole perinteisesti mielletty tasa-arvo, vaan kysymys on sitäkin laajempi.
Minkälaista feminiininen energia sitten on luonteeltaan ja miten se voi ilmetä?
Seuraavassa blogitekstissä pohdin tätä ja valotan, miksi pidän feminiinistä energiaa käsittelevän kurssin juuri sumerilaisen Inanna-jumalattaren myytin pohjalta.
Tutustu 12.11. alkavaan kurssiin Inanna – mytologinen opastus.
