Eilen aamulla ajelin työnohjausasiakkaan luokse ja kevätaurinko paistoi kirkkaasti tuulilasin läpi. Siristelin silmiä ja terästin huomiokykyä. Tulin ajatelleeksi, miten kiitollinen olen läheisestä suhteesta pelkoon. Pelko pitää aistit auki ja vaistot hereillä. Elossaolo tuntui lantiossa ja vatsassa asti. Aina suhteeni pelkoon ei ole ollut läheinen. Lapsena pelkäsin paljon, mutta keinoja pelon käsittelyyn oli vähän. Niinpä opin …
