Julkisuudessa puhutaan etätyöstä, hybridityöstä ja työvoimapulasta. Nämä ilmiöt ovat totta kai muuttaneet asetelmia työssä. Mutta sekä ohjaajana että organisaatioissa töissä ollessa olen nähnyt, että suurin muutos on tapahtunut syvätasolla. Siinä, miten työhön itseensä ja toisiin ihmisiin suhtaudutaan. Yksilöllinen suorituskilpailu on enemmän menneen maailman lumia. Yhteistä vastuunkantamista ja empatiaa olen nähnyt sitäkin enemmän. Uratavoitteita voi olla, mutta …
Viime kerralla kirjoitin empaattisen ihmisen kutsumuksesta, joka saattaa käydä uuvuttavaksi. Tämä teksti jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Kevät-kesällä 2020 tunsin, ettei mikään elämässäni toimi ja kuljin päivien läpi paksuun väsymyksen sumuverhoon kiedottuna. Toki koronakevään vaikeudet olivat päällä, mutta olotilassa oli paljon tuttua aiemmiltakin vuosilta. Kesäreissulla Lapissa ja Pohjois-Savossa olo alkoi hieman selkeytyä, ja aloin etsiä intuitiivisesti …
Työstä nauttiminen muuttuu työnarkomaniaksi, kun muu elämä surkastuu. Mitään ei tehdä enää vain huvin vuoksi, ystäviä tavataan tuskin koskaan ja perhe hoidellaan toisella kädellä. Ajattelin pitkään, ettei työnarkomania voisi olla minun vaivani. Minähän olen tiedostava ihminen, enkä voisi käyttää kaikkea aikaani merkityksettömään työhön! Kesti pitkään tajuta, ettei edes merkitykselliseen työhön ole suotuisaa keskittyä ylenpalttisesti. Miksi …