2. Lapsen hahmo alkulähteenä

Jungilaisessa ajattelussa lapsen hahmo on yksi sielun symboleista. Sisäinen lapsi on käsite, joka herättää monenlaisia tunteita hellyydestä ärtymykseen. Sen, joka haluaa löytää ja toteuttaa elämäntehtävänsä, on joka tapauksessa tärkeä olla kosketuksissa omaan lapsiolemukseensa ja työskennellä sen kanssa.

Tähän on kaksi syytä.

Toisaalta lapsiolemuksemme sisältää tiedon luontaisista lahjoistamme ja intohimostamme. Muistamalla lapsuuden mystiset kokemukset sekä nopeasti hujahtaneet tunnit mielipuuhien parissa voimme tavoittaa jotakin autenttisesta olemuksestamme. Millainen olimme, ennen kuin maailma muovasi meitä tiettyyn muottiin?

Toinen syy on se, että toisaalta oma lapsihahmomme on edelleenkin melko kypsymätön. Kauniisti sanottuna hiomaton timantti. Näen tämän johtuvan siitä, että itseasiassa länsimainen kulttuurimme on kokonaisuudessaan yhä keskenkasvuinen. Omat vanhempamme olivat kyllä ikävuosiltaan aikuisia, mutta eivät välttämättä spirituaalisessa mielessä sydämen viisauteen ankkuroituneita. Meillä ei ole myöskään todelliseen aikuisuuteen valmistavaa koulutusta tai rituaaleja. Elämä kasvattaa ja initioi meidät – jos olemme valmiit työskentelemään ja ottamaan kasvun lahjan vastaan.

Kun astut johtajuuteen oman elämänvoimasi ohjaajana, sisäinen lapsesi tarvitsee opastusta ja tukea. Sitä harjoitellaan seuravassa osiossa, mutta nyt – anna itsesi sukeltaa lapsen maailmaan!

Harjoitus:

Valitse numero välillä 1-4. Etsi ylläolevasta tiedostosta vastaava kortti.

Tunnustele korttia, mitä siinä oleva hahmo itsessä herättää. Kannattaa varata itselle rauhallinen tuokio ja asettua mukavasti havainnoimaan, mitä mielikuvia, tuntemuksia ja ajatuksia herää. Itse saan paremmin kiinni tuntemuksista, jos kirjoitan tajunnanvirtaa hahmosta esim. 5 minuutin ajan.

Tämän jälkeen kirjoita pieni kertomus tai kuvaus sen pohjalta, mitä koit. Kertomuksen pohjana voi olla myös omakohtainen muisto, jos kortti sellaisen herätti. Tekstin ei silti tarvitse rajoittua faktoihin, vaan voi olla unenomainen kuten alla oleva katkelma Patti Smithin teoksesta Uneksuntaa.

Voi olla, että hahmolla, josta kirjoitat, ei tunnu olevan mitään tekemistä itsesi kanssa. Sekin on ok, eikä tekstin tai hahmon merkitystä tarvitse tietää.