Lapsen hahmo alkulähteenä

Jungilaisessa ajattelussa lapsen hahmo on yksi sielun symboleista. Sisäinen lapsi on käsite, joka herättää monenlaisia tunteita hellyydestä ärtymykseen. Sen, joka haluaa löytää ja toteuttaa elämäntehtävänsä, on joka tapauksessa tärkeä olla kosketuksissa omaan lapsiolemukseensa ja työskennellä sen kanssa.

Tähän on kolme syytä.

Lapsiolemuksemme sisältää tiedon luontaisista lahjoistamme ja intohimostamme. Muistamalla lapsuuden mystiset kokemukset sekä nopeasti hujahtaneet tunnit mielipuuhien parissa voimme tavoittaa jotakin autenttisesta olemuksestamme. Millainen olimme, ennen kuin maailma muovasi meitä tiettyyn muottiin?

Toinen syy on se, että toisaalta oma lapsihahmomme on edelleenkin melko kypsymätön. Kauniisti sanottuna hiomaton timantti. Näen tämän johtuvan siitä, että itseasiassa länsimainen kulttuurimme on kokonaisuudessaan yhä keskenkasvuinen. Omat vanhempamme olivat kyllä ikävuosiltaan aikuisia, mutta eivät välttämättä spirituaalisessa mielessä sydämen viisauteen ankkuroituneita. Meillä ei ole myöskään todelliseen aikuisuuteen valmistavaa koulutusta tai rituaaleja. Elämä kasvattaa ja initioi meidät – jos olemme valmiit työskentelemään ja ottamaan kasvun lahjan vastaan.

Kolmanneksi lapsi meissä on se, joka pelkää. Pelkäävä minämme ei vielä tunne korkeampaa todellisuutta ja tiedä, että kaikki on hyvin. Siksi uskomme uhkakuvia, joita oma mielemme tai toiset meille tarjoilevat.

Eikö ole aika hassua, että pelkomme ja intohimomme lähde on itseasiassa sama!

Kun astut johtajuuteen oman elämänvoimasi ohjaajana, sisäinen lapsesi tarvitsee opastusta ja tukea. Sitä harjoitellaan seuravassa osiossa, mutta nyt – anna itsesi sukeltaa lapsen maailmaan!

Harjoitus:

Pelkokompassi
Lapsen hahmo