Tasapaino on jotakin, mitä kaipaamme syvästi, vaikkemme aina osaa sanoa ääneen, mitä tarvitsemme.
Minna Salami kirjoittaa kirjassa Aistien viisaus projektistaan, jossa hän etsi Instagram-tilille kuvia miehistä ja miesvartaloista, joissa näki kauneutta. Ei siis viitteitä komeudesta, vallasta tai kyvykkyydestä, vaan maskuliinisesta kauneudesta. Kuvia oli vaikea löytää, mutta joitakin harvoja hän löysi ja kuvaa, mitä koki niitä katselleessaan:
Olin kiinnostunut siitä, miten miesvartalo sulautui ympäristöönsä, miten notkeat raajat näyttivät olevan yhtä puunoksien kanssa, miten miehen kädet näkyivät vasten sinisenmustaa yötä, miltä miehet näyttivät jokien läpi kuin sulavaliikkeiset merenneidot. Valitsemissani kuvissa oli mietteliäisyyttä. Minua kiehtoivat erityisesti kuvat, joissa mies näytti pohtivan, miltä vapaus voisi näyttää miehen näkökulmasta.– Monet Instagram-tilille postaamistani kuvista eivät herättäneet seksuaalista halua, vaan tasapainon kaipuun.
Olemme yhdessä Maria Hakasalon kanssa luoneet kurssin tasapainoisesta johtamisesta. Viime viikolla kun valmistauduimme Kutsu johtajuuteen -työpajaan, jostakin syystä isoisä Olavi äidin puolelta oli usein mielessäni.
Olavi kuoli leikkauksen jälkeiseen, sairaalabakteerin aiheuttamaan tulehdukseen, kun olin kaksivuotias. Surin hänen poismenoaan pitkään, vaikkei muistikuvia ollut niin montaa enää vuosien jälkeen tallella. Mutta ne olivat sitäkin voimakkaampia. Yhdestä olen kirjoittanut romaanissa Todistaja:
Olavi-vaarilla on suuret ja syvät, tummansiniset silmät. Kun katselemme toisiamme, unohdan olevani minä ja palaan samaan lämpöön, jossa keinahtelin ennen syntymää.
Kun luin Salamin tekstin mieskauneuden herättämästä kaipuusta tasapainoon, se osui minuun heti. Myös Salami puhuu palautumisen ja palauttamisen tunteesta, joka kokemukseen liittyy.
Sekä äiti että isoäiti Enni kuvasivat usein Olavia nimenomaan sanoilla ’kaunis mies’. Ennin mukaan työpaikan naiset soittelivat kotiin jatkuvasti. Tavattuaan vanhojentanssiparini Enni varoittikin minua, ettei pidä ottaa itselleen ”liian kaunista miestä”. Voisi Olavia komeaksikin sanoa kuvista päätellen. Salamin sanat saivat minut miettimään, miksi Olavia kuvattiin nimenomaan kauniina.
Olavi oli hiljainen, ei mikään juhlien keskipiste. Hän oli taitava käsistään: leipuri ja sähkömies, joka osasi rakentaa talon ja huonekaluja. Hän toimi työnjohtajana Elannon teknisellä osastolla. Työläisaatelia, kuten luonteeltaan suurieleisempi isoisäni Keijo luonnehti. Olavi oli myös talvi- ja jatkosodan taisteluista selvinnyt veteraani. Viipurista hän lähti viimeisten joukossa viestipiuhat mukanaan. Silti minun näkökulmastani hänen merkityksellisin tekonsa oli se, että äitini sai kasvaa aikuiseksi.
Äiti syntyi pian sotien jälkeen harmaana ja alipainoisena. Olavin äiti Elviira totesi, ettei tuosta ressukasta ole eläjäksi, joten Enni ei uskaltanut hoitaa lasta. Lopulta Olavi otti tuttipullot omiin käsiin ja ruokki vastasyntynyttä, jotta se pyöristyi. Tämän nähdessään Ennikin rohkaistui.
Ajatus Olavista nostaa kyyneleet silmiini nytkin kahvilassa tätä kirjoittaessa. Tajuan, mitä Minna Salami tarkoittaa: tasapainon aistiminen koskettaa jotakin sielussa.
Ehkä henkinen tasapaino on aistielin: se tarvitsee kosketusta ja se tarvitsee jonkun, joka on herkistynyt aistimuksen tuomalle viestille. Tasapainosta käsin voi näyttää tietä myös toisille ja johdattaa kohti kauneuden kokemista.
Johtamisen feminiininen virtaus -kurssilla haluamme Marian kanssa tuoda ajatuksen tasapainosta johtamisen keskiöön. Tässä ajassa se tarkoittaa erityisesti feminiinisten puolien ymmärtämistä ja vaalimista sekä uuden roolin löytämistä maskuliiniselle.
Ajattelemme, että johtajuus on näkökulma ja tapa lähestyä asioita, jota tarvitaan paitsi työssä, myös elämässä kokonaisuutena. Siinä ei ole kyse tittelistä vaan paljon syvemmästä.
Kurssin tiedot löydät täältä.
