Maailman myytit ja tarut ovat kuin elävä rihmasto, joka kulkee halki ajan ja paikan. Jung oivalsi unien yhteyden myytteihin, ja oivallus sai hänet kehittämään teorian kollektiivisesta alitajunnasta.
Alitajunnan myyttinen vastine on manala – maanalainen maailma. Siinä mielessä vertaus rihmastoon on osuva.
Kirjailija Sophie Strand puhuukin sienirihmaston ja myyttien yhteydestä. Yksittäiset tarinat nousevat pintaan kuin sieni, mutta rihmasto on syvemmällä. Myyttiset hahmot ja sankarit ilmaantuvat muunnelmina aina uusiin ja uusiin kertomuksiin. Sienet taas ovat maapallolla ensimmäisenä kaivautuneet maaperään ja sieltä käsin auttaneet kasvikuntaa muodostumaan.
Myyttien yhteys mielikuvitukseen ei tarkoita, että ne olisivat kevyttä viihdettä. Alun perin antiikin teattereissa oli alttari keskellä. Ajattelen sen tarkoittavan, että draamalla on aina näkymätön, jumalallinen ydin. Psykoanalyytikot käyttäisivät tuosta ytimestä sanaa Itse, Self.
Draama henkilöhahmoineen muodostuu jonkin kompleksin ympärille. Ydin on pirstoutunut näytelmän hahmoiksi, ristiriidoiksi ja prosesseiksi. Samalla tavoin myyteissä ei ole kyse yksittäisistä hahmoista, vaan niiden yhteydestä toisiinsa ja sitä kautta kokonaisuuteen – ytimeen.
Kirjallisuusterapeuttisessa kasvutyössä lähdetään ajatuksesta, että sanoilla ja symboleilla on voimaa – ja lopulta ihminen on itse se, jonka niille antaa voiman ja merkityksen. Tavoite on tulla tietoiseksi kanssaluojaksi – tarinankertojaksi, unenkutojaksi. Myytinmuuntajaksi.
Itselläni on ollut viime vuosina omassa kasvutyössä tietty myyttinen ekosysteemi, jonka kanssa olen työskennellyt. Tutustuin maailman vanhimman tunnetun kirjailijan, Enheduannan, runouden kautta sumerilaisten Inanna-jumalattareen. Inannasta taas avautui kokonainen rihmasto Venus-planeettaan yhdistettyjä arkkityyppejä: manalaan laskeutuvia ja sieltä nousevia hahmoja. Arkkityyppi viittaa myös viljaan, rakkauteen ja sotaan ja siitä tuli tärkeä ihmisen siirtyessä maanviljelykulttuuriin. Näin ollen arkkityyppiin kytkeytyy sivilisaation tarpeet, unelmat ja kärsimys.
Ei siis mikään ihan pieni pala käsiteltäväksi. Lisäksi juutalaiskristillinen perinne on asettunut voimakkaasti tätä hedelmällisyyden jumalatarta vastaan sen monissa olomuodoissa. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta uskonnollisista yhteisöistä, mutta vuosisatojen demonisointi on vaikuttanut toki myös itsessäni. Olenkin käynyt arkkityypin kanssa hyvin kriittistä dialogia.
Toisaalta ajattelen, että arkkityyppien kanssa tuleekin toimia rajoja asettaen. Tarkoitus on tehdä yhteistyötä niin, että tietoinen mieli on johdossa ja suhteellisuudentaju säilyy. On hyvä huomioida, että arkkityypin nielaisemaksi voi joutua sekä palvomalla että demonisoimalla sitä. Nielaisemaksi tulemisella tarkoitan ihmisen oman toimijuuden sekä henkilökohtaisen eettisen arvioinnin ja vastuun kadottamista.
Yhteistyö myyttien kanssa tuo kuitenkin takaisin kadotettua elämänvoimaa ja syvempää ymmärrystä itsestä ja toisista.
Olemme eläneet niin pitkään ilman tunnustettua ja hyväksyttyä kosketusta feminiinisiin voimiin, että niiden ymmärtämiseksi on tarpeen katsoa menneisyyteen ja kulttuureihin, joissa sen kanssa toimiminen oli ja on yhä keskeistä.
Toisaalta esimerkiksi misogynian läpäisemän antiikin Kreikan myytit kertovat paljon niistä jännitteistä, jotka ilmenevät tänä päivänä naisten ja miesten suhteissa. Minusta etenkin ylijumala Zeuksen ja Heran myrskyisästä avioliitosta aukeaa mielenkiintoisia näkymiä valtaan ja naisten asemaan.
Pohjimmiltaan suhteessa feminiiniseen on aina kyse elämän ja olemassaolon perustasta. Miten suhtaudumme kehossa olemiseen? Miten hankimme ravintoa ja suojaa? Miten nautimme elämästä ja millaisilla periaatteilla ohjaamme yhteiseloamme tällä planeetalla?
Näihin kysymyksiin tarvitsemme uusia, elämän jatkuvuuden ja kukoistuksen turvaavia vastauksia. Tavoitteena on feminiinisen ja maskuliinisen tasapainoinen ja arvostava yhteistyö.
Tutkimalla myyttejä ja kertomuksia voimme paikantaa itsessämme olevia kipukohtia ja auttaa niitä tervehtymään. Samalla kuljemme kohti omaa ydintämme.
Lilico Lightworksin kirjallisuusterapeuttisessa kasvutyössä kurkotamme kohti valoa vahvistamalla juuria. Ohjausfilosofiassani myytit, sadut, unet, sukuhistoria sekä henkilökohtainen elämäntarina muodostavat rikkaan maaperän, jota ymmärtämällä ja työstämällä toteutamme elämäntehtävämme.
