Viime kerralla kirjoitin empaattisen ihmisen kutsumuksesta, joka saattaa käydä uuvuttavaksi. Tämä teksti jatkaa siitä, mihin edellinen jäi.
Kevät-kesällä 2020 tunsin, ettei mikään elämässäni toimi ja kuljin päivien läpi paksuun väsymyksen sumuverhoon kiedottuna. Toki koronakevään vaikeudet olivat päällä, mutta olotilassa oli paljon tuttua aiemmiltakin vuosilta.
Kesäreissulla Lapissa ja Pohjois-Savossa olo alkoi hieman selkeytyä, ja aloin etsiä intuitiivisesti tietoa, joka voisi olla avuksi. Olin tehnyt paljon töitä oman feminiinisen puolen tuomiseksi tietoisuuteen ja omaan kehooni tulemiseksi. Helposti kuitenkin yhdistämme feminiinisyyteen pelkästään kaikkea kaunista ja ihanaa – ja samalla sivuutamme ison osan todellisuudesta.
Hakusanalla ”terrible goddess” löysin Jyesthan, varhaisen hindujumalattaren, ja ihastuin heti.
Jylhäpiirteinen, tukevasti valtaistuimelleen jysähtänyt pyöreävatsainen hahmo kuvasi täsmällisesti kehoni ja mieleni tilaa.
Jyesthaan yhdistetään hitaus, saamattomuus, köyhyys ja epäonni. Tunsin hänet melkein konkreettisesti ympäröineen minut. Mutta samalla aistin hänessä olevan valtavan voiman.
Jyestha oli ensimmäisiä hahmoja, jotka nousivat esiin kosmisesta alkumerestä. Häntä kartettiin, mutta osa arvosti ja ajatteli, että hän on myötätunnon opettaja ja tie aitoon, kestävään vaurauteen. Osissa Intiaa häntä palvottiin vuosisatoja.
Jumalattaren alkuperästä kertovia tarinoita on useita. Yhden version mukaan Jyestha imi sisäänsä alkumerestä kaiken myrkyllisen, jotta muut olennot säästyisivät siltä. Tämä versio resonoi minussa vahvasti.
Näinä pimeinä historian jaksoina ihmiskuntaan on keräytynyt paljon myrkkyä: ympäristömyrkkyjä, myrkyllisiä ajatuksia, elämää myrkyttävää katkeruutta ja häpeää. Herkimmät meistä kantavat kollektiivista kuormaa kuin perisyntiä.
Perinteinen reaktio on taistella vastaan – yrittää tulla paremmaksi versioksi itsestä. Tai raahautua eteenpäin, kuin mitään väsymystä ei olisikaan. Mutta mitä tapahtuisi, jos tervehtisimme Jyesthaa arvostavasti?
Raskas tunne viittaa aina johonkin kiteytyneeseen, todeksi tulevaan aarteeseen. Kun aarteen sisältö – viisaus ja henkinen voima – piirtyy esiin, jähmeys hälvenee vähitellen pois. Arvostamalla ”myrkynkantajan” työtä tulee mahdolliseksi myös muuntaa omaa elämäntehtävää. Näissäkään hommissa samaa työtä ei tarvitse tehdä hautaan asti!
Jos kaipaisit muuntamiseen tukea, suosittelen, että aloitat varaamalla veloituksettoman tutustumisajan, niin mietitään sinulle sopivaa palvelupolkua. Voit myös lähteä liikkeelle tilaamalla Sielukas ura -kartoituksen, jonka avulla saat selkeyttä tilanteeseesi.
