Blogi
Onko toivo turhaa?
Hyvää työnohjauksen päivää!
Päätin työnohjauksen päivän kunniaksi kirjoittaa Suomen työnohjaajat ry:n virallisesta päivän teemasta, toivosta.
Heti kun olin tehnyt päätöksen, huomasin ärsyyntyväni. Toivo – aikamoista lässytystä! Eikö mitään mielenkiintoisempaa löytynyt?
Moinen ärsyyntyminen herätti uteliaisuuteni. Mitä oikeastaan ajattelen toivosta? Myös työnohjauksessa asetumme tutkijan uteliaisuudella erilaisten tuntemusten äärelle, ja annamme niiden johdattaa uusille ja yleensä kiehtoville vesille.
Antiikin Kreikan mytologiassa Pandoran lippaasta purkautui jumalten kostona maailmaan kuolemaa, sairautta ja muita vitsauksia. Vain toivo jäi jäljelle, kun Pandora ehti sulkea kannen.
Ymmärrän kyllä, miksi STOry teemana on toivo. Välillä tuntuu, että toivon viimeisetkin riippeet ovat valumassa käsistä: Trumpin uusi valtakausi, ympäristötuho, sotilaalliset jännitteet.
Työnohjauksessa vahvat tunteet ovat kutsu pysähtymään. Kun jäin kuuntelemaan tunnettani, huomasin ärsytyksen heräävän siitä, että sana 'toivo' asetti minut voimattomaan asemaan. En voi muuta kuin toivoa. Ulkopuoliset voimat heittävät nopan ilmaan, ja jos hyvin käy, silmäluku on se, mitä toivon.
Itse pidän aktiivisemmasta lähestymistavasta. Kun tilanne näyttää huonolta, teen valinnan. Päätän pitää auki edes 0,001 % mahdollisuutta sille, että löytyy ratkaisu, joka perustuu rauhalle, viisaudelle ja rakkaudelle. Koetan leikkiä erilaisilla mielikuvilla, miten se voisi tapahtua. En kuitenkaan yritä pakottaa mitään tapahtumaan todellisessa elämässä, mutta jos keksin jotain, mitä itse voin tehdä, kokeilen sitä.
Tämä toimii silloin, kun pelko ei kasva liian suureksi. Silloin tärkeintä on pelon kohtaaminen ja tuen hakeminen. Kun ihmisen ei tarvitse kantaa kaikkea yksin, hän pystyy tekemään valintoja, jotka avaavat uusia tapahtumahorisontteja. Sellaisia, jotka herättävät toivoa itsessä ja toisissa.
Kun tutkin ärsytysreaktiota, löysin jotakin minulle tärkeää ja arvokasta. Ja tajuan pohjimmiltaan jakavani STOryn ajatuksen toivosta työelämän taitona ja työnohjauksesta toivon herättäjänä. Työnohjauksessa kohtaamme monenlaisia pelkoja. Aseman tai kasvojen menettämisen pelko, työttömäksi joutumisen pelko, epäonnistumisen pelko... nämä ovat ohjaajille tuttuja.
Yhä useammin ohjaajina kohtaamme myös maailman tilaan liittyviä pelkoja. Ne ovat ohjaajallekin haaste, jaammehan saman todellisuuden. Pelon tutkiminen yhdessä ja kohtaaminen ovat silti tärkeitä. Uskon, että voimme tällä tavalla saada tapahtumaan asioita, jotka valavat uskoa parempaan. Inhimillistä työkulttuuria, arvostavaa johtamista, työkaverin tukemista.
Toivo ei ole turhaa, mutta sitäkin parempaa on toivon luominen.
Jos haluaisit kokeilla työnohjausta tai sinulla on työhön liittyvä kysymys, jota haluaisit käsitellä, varaa aika "miniohjaukseen". Päivän kunniaksi kalenterista löytyy muutamia ilmaisia pop-up aikoja. Katso ajat ja varaa täältä.